different/alternative people who think they are better than everyone else

te ootte ne joiden ei kuulu syrjiä ketään koska teidän kuuluis ymmärtää miltä tuntuu olla syrjitty/vihattu/mitälie koska on erilainen. että kaikki nämä hardcore/alternative/emo-ihmiset, joilla on joku outo ajatus omasta paremmuudestaan sen takia, että ette oo niinkuin muut: 

ette oo muita parempia. toimii myös toisinpäin: lissut/tavikset/etc ei oo parempia kuin erilaiset ihmiset. mikä vittu kaikkia vaivaa? 

Valkoisten heteromiesten marssi

1. NYT: Jani Salomaa järjestää Hetero Priden koska ”media pakottaa kaikki suvaitsemaan seksuaalivähemmistöjä”
2. YLE Areena: Liikaa homotusta?

Koko viimenen viikko on mennyt kotona kipeillessä, mikä on antanut liikaakin vapaata aikaa internetin ihmeellisessä maailmassa seikkailemiseen. Tänään erityisesti monet uutiset on saaneet mun veren kiehumaan, mutta toisaalta on myös asioita, jotka on tehneet iloiseksi.

Tahdon2013-kampanjan nimienkeruu lopetettiin virallisesti 40 minuuttia sitten, kun vuorokausi vaihtui. Nimiä kerättiin n. 164 000, ja luvussa ei ole mukana vielä osaa paperisista kannatusilmoituksista! Nyt ainut asia mitä tarvitaan on se, että idiootit kansanedustajamme oikeastit hyväksyvät ehdotuksen...

Samaan aikaan, kun Suomessa taistellaan tasa-arvosta, heterot vinkuvat siitä, kuinka he eivät uskalla enää olla omia itsejään julkisesti maamme ns. homosaation takia. Ylen dokumentissa toinen Hetero Pride -tapahtuman perustajista syyttää SETAa ja Halosta ihmisten homoseksuaalisuudesta ja heteroiden syrjimisestä. Mä olen pahoillani, että teidän on niin vaikea elää kaikkine etuoikeuksinenne. Ettehän te oo kuin se enemmistö, oon tosi pahoillani että koette meidän vähemmistön uhkaksi jollain tavalla. En osaa kuvitellakaan, kuinka vaikeaa valkoisen heteromiehen on elää nykyajan Suomessa, kun naiset saa äänestää ja käydä töissä, miehet saa vanhempainrahaa ja homot vaeltaa vapaana! 

NYT-lehden artikkelissa Salomaa kertoo, kuinka "koko Suomi yritetään aivopestä luopumaan perinteisistä perhearvoista tuputtamalla vähemmistöjä tavallisille suomalaisille kotisohville." 

Hänen mielestään ainut ratkaisu tähän on eduskuntatalolla marssiminen 150 muun heteron kanssa ja heteroylpeyttään esitellen. Onhan se sentään todella rohkea veto 2000-luvun Suomessa, jossa homosaatio valtaa alaa ja SETAn kouluvisiitit tekee nuorisosta homoja, jotka eivät hyväksy heteroseksuaalista elämäntapaa. Artikkelin kirjoittaja korostaa Salomaan heteroutta kertomalla, kuinka tämä on äiti–isä-perheen poika ja naisystävänsä miesystävä. Shokeeraavaa informaatiota.

--------- stop.

Mä en kestä.

Suomi on kamala

ihmiset on kamalia 

muutetaan Ruotsiin.

Kaarle Kustaa on rento

ja homot pääsee naimisiin.

Hairy feminists want you to stop shaving

picture copyrights: armpits4august / huffington post

I freaked myself out last year in Asia when I noticed how I was criticizing the hair on the young girls' legs in countries where you wear shorts/skirts/dresses every day of the year. I remember thinking how someone could do that and not even care about it. I myself would have felt extra-insecure.
As mentioned, I freaked out. I was thinking exactly like the whole world wants me to think: women are not supposed to have that kind of body hair.
Wrong.

I was taught to think like that since I was like.. 7 years old, said that hair other than on your head = nasty, wrong, disgusting etc. As a feminist today I understand how stupid I have been, just doing like everyone else and not thinking with my own brains. I don't understand why we keep doing this, letting other people tell us what to look like. I firmly believe that our blodies = our decisions. Not your friends', boyfriend's, family's, society's decision. They can not f-cking tell you what to do or not to do with your body, and next time someone tells you you should do this and you should do that with your appearance, your hair, your face, makeup, nails, skin whatever, please just tell them to shut the f-ck up!

So this takes us to the inspiration behind this post. I just discovered the charity event called Armpits4August: a month long charity event for all the ladies around the world. It urges you to grow your underarm hair and get friends to sponsor them to raise money for Polycystic Ovary Syndrome (PCOS). This event was hosted for the first time last year, and it has gained attention all over the world. Finland doesn't have anyone backing it, so if you want to give money for the cause you have to give it straight to the organization in UK.

I really believe in this project, as it is spreading the awareness of PCOS and the pride of having body hair, not shame of it. If you start now, you'll still have 22 days to take part so it's not too late ;)

I don't want to live on this planet anymore

1. Russia: Socialite called for questioning in case surrounding insults to anti-gay lawmakers
2. Video: Russian paratroopers violently attack lone gay rights activist in St Petersburg
3. Pro-Pussy Riot priest murdered in Russia

picture: freepussyriot.org

17th August: Day of Solidarity against
the verdict on Pussy Riot
 

Everything that's going on in Russia is making me so fucking mad! People are being beaten, raped, bullied, discriminated etc. because of their sexual orientation / - identity and the police just turns their back at it. It's like Hitler's Nazi-Germany all over again, but this time instead of Jews it's the sexual minorities.

Just earlier this summer Putin and his government passed a law that makes "gay propaganda" illegal, also banning Pride-festivals for 100 years. What?

And if that isn't enough, Russia is the country that is hosting the up-coming winter olympics! How awesome is that, getting sportsmen and women from all over the world to Sochi, a city in Russia, a country, where the athletes of the lgbtq-community have to afraid of getting beaten up while in the Olympic village.

And then we have the all-female punkband Pussy Riot. Two out of three imprisoned members are still in jail with 11 whole months left. In July the court denied them from getting parole (again) and the two members are currently living in in-humane conditions, one of them in a labour camp.

17th of August marks the anniversary of their verdict and that is why freepussyriot.org is organizing a day of solidarity! Please take part on that day to show your support in the world's struggle to fight  the increasing oppression of freedom of speech and expression, discrimination against artists & musicians, and repression of Feminist movement in Russia!

malesia pähkinänkuoressa: part 2

yay, vihdoinki toinen osa!
Viimeksi jäätiin siihen, ku lähettiin Kota Bharusta takas KL:ään, ja oltiin sit pääkaupungissa vaan se päivä ennen ku lähettiin Port Dicksoniin YE-leirille. Oltiin siellä lauantaista maanantai-aamuun, ja en ite saanu sieltä kuvia ku kamera tosiaan otti damagea jo siel Pulau Perhentianilla :---D

miss these guys to pieces

Leiriltä kotiuduttua (ja ku host-papa vihdoin haki mut....) KL-sisko vei mut kattelemaan jonkinlaista torijuttua? Night marketiksi ne sitä kutsu, mutta siis niitten naapurustossa oli kerran viikossa sellaset iltamyyjäiset, jossa myytiin enimmäkseen ruokaa, mutta myös (feikki)levyjä, paitoja, paljo angry birds-krääsää ja esim. kelloja? Käytiin siis siellä kaks kertaa koko mun KL-aikana, ja tykkäsin siitä, vaikka siel olikin kauhee tungos, koska sieltä ostettu ruoka oli aina hyvää (ks. alla oleva kollaasi) ja hamstrasin bubble teata koska viikonlopun aikana oli jo kerinnyt tulla vierotusoireita? :--D

Tiistaina 7. elokuuta oli sitten ensimmäinen kunnon päivä KL:ssa. Kun host-sisko saapu koulusta, ni host-papa heitti meiät monorail-asemalle ja mentiin sillä sit keskustaan kattelemaan KLCC:tä, Petronas Twin Towerseja sekä KL Toweria!

8. päivä oli se päivä, mitä olin odottanut ihan liikaa: Kuala Lumpur -shoppailua! Lähettiin taas monoraililla host-sisko Nerin kanssa keskustaa kohti ja siitä kierrettiin kaikki must-go shoppailupaikat kuten Times Square ja Pavillion. En tuollon ostanu oikeestaan mitää muuta ku kpop-tavaraa My Star Collectionista (Times Squarella). Hups.
Shoppailun jälkeen mun oli määrä mennä KL Cityn jellonien tapaamiseen, mutta ennen sitä ostin polaroid-kameran ja mentiin sen jälkeen vielä juomaan kahvia the Coffee Beaniin koska ei haluttu mennä kuuntelemaan leijonien raha-asioista...

Siellä kokouksessa kuitenkin vaihdettiin clubin kanssa viirejä ja pinssejä, ja olin ilonen, kun siellä oli mun lisäksi japanilainen vaihtari, jonka olin jo tavannut leirillä. En ollut se huomion keskipiste siinä sitte! Sit siinä juhlittiin jonkun jäsenen synttäreitä joten sain kakkua, haha.

pic from my host mom, not mine.

Sitten torstai 9. päivä oli host-papan vapaapäivä! Siinä sitten venattiin Neri kotiin ja lähettiin ostamaan mulle cheongsam-nimistä kiinalaisten perinteistä mekkoa(?). Myöhemmin illalla, ko host-mamakin oli tullut kotiin, mentiin syömään ja katsomaan "itsenäisyysaukiota", Merdeka Squarea, jossa olisi paria viikkoa myöhemmin juhlistettu Malesian itsenäisyyspäivää!

Perjantaina 10. päivä mentiin ensin aamusta KL City lionsien johonkin kouluprojektin tilaisuuteen. Ne oli lahjottanut joillekin KL:in ulkopuolella oleville kouluille tietokoneita ja joillekin oppilaille rahaa lounaaseen, ja käytiin siis kahdessa eri koulussa. Mun lisäksi siellä oli taas se japanilainen tyttö.

Tilaisuuksien jälkeen lähettiin ajamaan Ipohin lähelle host-papan sukulaisten luo. Autossa istuminen noin kuumalla vois olla mielenkiintonen kokemus jo yksistään, mutta lisää siihen hyperaktiivinen koira joka tykkäs mun kuulokkeista vähä liikaa. Host-papa halus viedä mut temppelille kattomaan jotain kiinalaista konserttia illalla, ja päästiin nukkumaan aika myöhään. Lauantaina käytiin pomeloplantaasilla, käytiin Ipohissa shoppailemassa ja ostamassa bubble teata.... myöhemmin illalla katottiin olympialaisia host-papan kanssa ja syötiin niitä hedelmiä mitkä saatiin sieltä plantaaseilta. Oli melko rentoa :--D

No sunnuntaina oli sitten farewell lunch, jonka takia lähettiin kiireellä Ipohista takas KL:iin heti aamupalan jälkeen. Vaihdettiin vaatteet ja meikattiin vähä ja lähettiin ajamaan sinne hotellille missä se lunch oli. Matkaan yksistään meni tunti, ja oltiin alkuperäsestä ajasta n. tunnin myöhässä, mutta ei oltu edes viimesinä paikalla, ja ohjelmaki alko vasta puoli tuntia meidän saapumisen jälkeen. Malesialaiset.....

Paikalla oli sellanen pukukilpailu kansallispuku-tyylillä, tanssittiin vähä tiputanssia ja katteltiin leirivideota. Ite tulin kolmanneksi siinä pukujutussa cheongsamini kanssa :--D

Maanantaina 13. päivä yritin jo pakkailla Segamatia varten, mutten oikeen osannu. Kuuntelin 2NE1-I Love You -biisin ekaa kertaa ja luukutin sitä siel yksin ku Neri tuli kotiin Joen (serkku) kanssa ja päätettiin lähtee keskustaa kohti jälleen kerran. Tällä kertaa mentiin Sungei Wan Plazaan, johon rakastuin heti. Se oli täynnä kauppoja jotka myi paitoja tyyliin kahdella eurolla, tai kaikki koko kaupassa oli 50% alennuksessa... Ostin sillon uudet vihreet circle lenset, ja ekaa kertaa elämässäni kokeilin purikuraa! Niistä kuvista tuli aika hienoja, varsinki ku kaks tyttöä ja yks poika muokkaa niitä ja jollain oli pakkomielle laittaa niihin lentäviä possuja :--D Juu....

No sitten 14. päivä oli mun viimeinen kokonainen päivä Kuala Lumpurissa, joten juhlistettiin sitä sitten menemällä shoppailemaan lisää! Käytiin kaikki lempparikaupat läpi, eli käytiin Sungei Wanissa, Times Squarella ja ja jopa Pavillionissa, vaikkei mulla varaa sieltä mitää ostaa oliskaa! Otettiin myös Nerin kanssa kahestaan vielä muistoksi parilla eri koneella purikuraa! Illemmalla, ku porukat tuli töistä, ni mentiin Chinatowniin! Feikkitavaran myyjiä oli kolmetoista tusinassa, ja oli vaikeeta olla ostamatta feikki Jeremy Scott - kenkiä... No host-mama osti mun porukoille kotiin tuliaisiksi Kuala Lumpur-paitoja! Ne oli söpöjä ja sain iteki yhen. Kierreltiin muutenkin huviksi vähä KL:ia ja katteltiin yöelämää keskustassa. Ei moitittavaa :--D

Ja myös koska se oli viimenen päivä siellä, nii tietysti piti saada pakkaaminen valmiiksi! Hyi kamala sitä tavaran määrää. Osa oltiin jo lähetetty kotiin, mutta en silti meinannut saada kaikkea mahtumaan kyytiin... Onneksi tossa vaiheessa laukkujen määrällä ei ollut vielä väliä! Mietin jo jättäväni osaa tavaroista vaan kylmästi tonne, mutten sitte viittiny/keksiny mitää jätettävää joten en sit jättäny mitää...


15. päivä oli sit määrä lähtee Segamatiin, ja oltiin sovittu, että lionsien nuorisovaihtaja vie mut lentokentälle samalla ku menee ite sinne lähettämään japseja kotiin.
Host-sisko Neri ehti tulla kotiin koulusta ennenku mua haettiin, ja host-mama ja -papa soitti Nerin puhelimeen ja puhuin niiden kans hetken, ne toivotteli hyvää jatkoa ja siinä sit hyvästeltiin. Matka lentokentälle alko ja voin kertoa sen olleen aika awkward..
Anygays, mun tuleva host-sisko oli  tulossa sinne kaverinsa ye:n kanssa, joten oltiin päätetty et se on kätevämpää ku se, että lähen junalla Segamatiin. Elinaki saapui sitte jossain vaiheessa KLIA:an (Milja jäi KL:iin) ja chillailtiin siellä keskelle yötä, kunnes japsien toinenki lento lähti ja päästiin lähtemään Segamatiin.
Ei siis tapahtunu mitää ihmeellistä, mutta muistan rakastuneeni kaikkiin niihin Segamatin tyyppeihin heti, ku ne kaikki kaveritkin kyseli kaikkee ja sano, että mulla on GD-hiukset tai Dara-hiukset, ei ne osannu päättää. Puhuttiin Running Manista, käytiin mäkkärissä ja otettiin kuvia. Iha tulee tippa linssiin ko kelaa niitä...

Tähän on kai hyvä lopettaa? Kolmannessa ja viimesessä osassa on sit Segamat ja Singapore!

malesia pähkinänkuoressa pt. 1

Oon ollut nyt kuukauden kotona, joten ajattelin vihdoinkin tehdä jonkinlaista postausta siitä Malesiasta!
Olin siis 18. heinäkuuta - 24. elokuuta Malesiassa Lions Nuorisovaihdossa, ja voin kertoa että oli yks elämäni parhaista kokemuksista.

Tuliaiset Suomesta perheille yms 

Matkaan lähettiin 18. heinäkuuta Miljan ja Elinan kanssa Helsinki-Vantaalta joskus vähä liian aikasin aamulla ja vaihdettiin konetta kaks kertaa, ekaksi Stockholm-Arlandassa ja sit Dohassa (en kyl vieläkää tiedä oikeen missä se oli..). KLIA:an (Kuala Lumpur!!!) saavuttiin 19. päivän aamuna paikallista aikaa 25 tunnin matkustamisen jälkeen tosi fresheinä ja siellä vastassa oli Malesian nuorisovaihtovastaava, joku Leo ja Elinan host-sisko. Siinä sen päivän kuluessa KFC-chillailun jälkeen sitten päästiin host-perheiden luo ja mun perhe ainakin olisi ollut tosi innokas kuljettelemaan mua ympäri Kuala Lumpuria heti ekana päivänä, mutta Nerin (sisko) tanssiharkkojen jälkeen nukahdin viidentoista minuutin automatkan aikana neljä kertaa, joten perhekin tajusi viestin että EN TOSIAAN JAKSA :---D.

Sitte perjantaina 20. mä nukuin yhteen asti päivällä, eli koko sen ajan ku perhe oli töissä/koulussa ja perheen nuorin lapsi eli mun host-veli saapu KL:ään Ipohista, missä se opiskelee, ja mentiin siinä sitte sen familyn omistamaan ravintolaan syömään ja ihailemaan maisemia sieltä katolta. Olin ite vieläki niin hämmentyny kaikesta, etten edes tajunnut olevani oikeasti jossain niin isossa paikassa kuin Kuala Lumpur ennenko mentiin sinne katolle. Kaikki oli niin jumalattoman suurta että ekana mietin mitä ihmettä mä teen siellä :--D

Lauantai 21.7. Host-mama oli töissä mutta menin papan kanssa intialaiselle temppelille Batu Cavesille! Sen jälkeen mentiin syömään aamupalaa: nuudeleita. Koin ekaa kertaa sen tunteen, kun oot ainut eurooppalainen koko ravintolassa ja sua kyylätään enimmäkseen sen takia että sä syöt puikoilla eikä sen takia, että oot valkoinen. Sitä sattu sit monta kertaa ton ekan jälkeen, mutta siihenki tottuu. Ja toki osa siitä kyyläämisestä oli varmastikin ihan puhtaasti sitä että a) oon valkonen ja b) chillasin kiinalaisen perheen kanssa.
Illalla mentiin sitte syömään taas vaihteeksi ja kattomaan kiinalaista temppeliä, joka oli muuten ihan semmonen ku olin kuvitellu ja hienompikin. Voittaa kyllä Kauhajoen kirkon, voi kertoa.....
(Mentiin kans kattomaan perheen sukulaisia jonnekin ja sit uudestaan syömään?!?!?!)

  

Sunnuntaina aamulla lähti sitte lento Kota Bharuun, jossa odottais toinen host-perhe! Tavattiin ekaa kertaa siellä lentokentällä muista maista tulleita vaihtareita joita oli esim. Belgiasta, Japanista ja Norjasta.



Kota Bharussa oli ihan erilainen keli ko KL:ässä, koska pääkaupungissa oli enimmäkseen vaan satanu mutta Kota Bharussa paisto aurinko ja oli uskomattoman kuuma. En tiennyt yhtään mitä odottaisin, kun mun alkuperänen host-perhe KB:ssä oli ilmottanu ettei ne otakaa mua joten mulle oli hommattu pikasesti leijonista sitte joku perhe hostaamaan :--) Olin kumminki tosi ilonen että se vaihtu, koska rakastuin siihen perheeseen ja tuun varmastikin vierailemaan niiden luona lähitulevaisuudessa!
Kota Bharussa suunnattiin lentokentältä syömään Lionsien ja joidenkin vaihtareiden kanssa, ja vasta sitten pääsin kattelemaan sen perheen kotia. Siellä oli loistava ilmastointi haha ja sain jättimäisen oman huoneen ja host-siskon, joka oli aluksi tosi varovainen mun kanssa, se ei uskaltanu puhua mulle ja se pisti mamansa hoitamaan puhumisen mulle, mutta ekan päivän kääntyessä iltaan oltiin jo jonkinlaisissa puheväleissä. Siitäkin saa kiittää k-popia, japanilaisia draamoja ja animea :--D Tarina on sinänsä liian pitkä kerrottavaksi, mutta suurimmaksi ajanvietteeksi sen siskon kanssa osoittautui japanilaisten tv-sarjojen katsominen.



Maanantai 23.7, mun ja Miljan (asuttiin muuten melkein naapurissa!) siskot meni kouluun, joten me mentiin katselemaan Kota Bharun nähtävyyksiä, museoita ja shoppailemaan KB Mall-ostoskeskukseen. Jos oikein muistan niin Elinaki liitty remmiin aamupalan jälkeen tai joskus. Illemmalla mun tai Miljan (en ikinä muista näitä..) host-papa vei mut ja Miljan jonnekin muslimien ramadan-torille kattelemaan meininkiä. En tajunnut ottaa kameraa mukaan, mutta oli ihan kivasti ruokaa siellä joo.




Tiistai, 24.
Kierreltin Kota Bharua randomisti Miljan host-papan kanssa, käytiin ehkä maalaamassa batikia muiden vaihtareiden kanssa mutten oo varma oliko se tämä päivä.. Nähtiin mm. joki joka ei oo kyllä jokea nähnykään ja pari kiinalaista temppeliä lisää! Iltapäivällä Miljan papa päätti että meidät voi jättää shoppailemaan vaatteita welcome dinnerille, joten meidät jätettiin Parksonille pariksi tunniksi. Illalla oli sitten tosiaan pienimuotoinen welcome dinner, jossa vaihdettiin viirejä lionsien kanssa ja tavattiin taas vaihtareita ja leoja...



Keskiviikkona shoppailtiin vähän lisää KB Mall:ssa, tällä kertaa Elinan ja Miljan lisäksi messissä oli mun host-jimui (=sisko), join ekaa kertaa elämässäni bubble teata ja todettiin että ollaan kaikki mental patients.



Torstai-aamuna lähettiin "paratiisisaarelle" (Pulau Perhentian) joidenki jellonien ja muiden kb:ssä olevien vaihtareiden kanssa. Mentiin sinne veneellä ja sitten iltapäivällä snorklattiin yms. Loppuilta oli omaa aikaa, joka oli tosi mukavaa ottaen huomioon että meillä oli aika pitkälti ilmaset ruoat ja lupa seikkailla sillä saarella niinku haluttiin. Samana päivänä hajotin kamerani, mutta se toimi vielä pari päivää jotenkuten... Oltiin saarella lauantai-aamupäivään asti, ja matkalla kotiin pysähdyttiin lionsin kanssa esim. thai-temppelillä...



Sunnuntaina 29.7 nähtiin Thaimaan raja Miljan kanssa ja tehtiin meidän host-perheille karjalanpiirakoita! Ei tosiaan löydetty Tescosta ruisjauhoja eikä kyllä oikeeta puuroriisiäkään, joten sovellettiin vähä med. japanese breadcrumps & glutenous rice... Ihan hyviltä ne silti maistu! Tehtiin messiin myös munavoita, ja ainaki meidän perheet tuntu tykkäävän.



31.7 oli meidän virallinen farewell dinner Kota Bharussa. Aamupäivällä käytiin myös katselemassa meininkiä kiinalaisessa koulussa (josta bongasin saksalaisen vaihtarin!!!) ja siellä oli kieltämättä aika julkkis-olo... Sanotaanko myös että eräät leot olivat todella ihania :---D



Elokuun 1. päivä (keskiviikko) mentiin "viidakkotaloon", eli Elinan hostperheen toiseen taloon joka on tosiaan viidakossa, noin tunnin matkan päässä itse kaupungista. Siellä oli jonkinsortin grillijuhlat, enkä tajua miten lionsit jaksaa juhlia jotain joka ilta?



Torstaina 2. elokuuta oli meidän viimenen päivä Kota Bharussa, ja illalla mentiin Leo Installationiin, joka oli paljo virallisempi ku olin odottanut. Siellä nähtiin sitten vähä lisää niitä vaihtareita ja leoja, otettiin miljoonia yhteiskuvia ja oltiin valmiiksi itku kurkussa ja ikävä päällänsä. Ilta saattoi sisältää myös hieman lionsien/leojen suosikkia, tiputanssia. Yön aikana tuli nukuttua hienot pari tuntia, nekin huonosti. Alunperin tarkoituksena oli valvoa koko yö Jessican (sisko) kanssa katsoen draamoja ja yrittää olla miettimättä sitä, että mä olin oikeasti lähdössä. Kuitenkin joskus kahdelta yöllä molemmat alko olemaan niin väsyneitä, että nukahdettiin mun sänkyyn :--D Se on sinänsä saavutus, koska Jessican huoneeseen oli matkaa ehkä neljä askelta.

Perjantai-aamulla herätys oli ennen kuutta, mentiin aamupalalle viimestä kertaa ja siitä sitten lentokentälle. Nieleskelin itkua jo siinä, kun istuin autoon ja katoin sitä taloa viimestä kertaa. Hyi kamala. Ennen yheksää lähti sit lento takasin KL:ään ja niihin ekoihin perheisiin. Tona päivänä chillasin hienot 6 tuntia Miljan KL-perheen luona, kun oma perhe oli liian kiireinen hakemaan mua... ei siinä, ehdittiin jutella vaikka mistä Miljan kanssa ja pahin KB-ikävä lievitty hetkeksi. En oikeesti ymmärrä, miten ne pärjää ku ne lähtee ku on ollu vuoden samassa host-perheessä ku itellä otti kahenki viikon jälkeen koville?



TO BE CONTINUED.....

(Youth Camp, Kuala Lumpur-nähtävyydet, Segamat ja Singapore toisessa osassa!)

I love you, baby I'm not a monster

Hienosti on kesäloman ensimmäinen päivä kulunut dataillessa ja tota sadetta kirotessa! Onneks eilen ei sentäs satanu... Maanantaina pitäis mennä sit jo töihin, mun tuurilla sataa koko sen neljä viikkoa mitä tuol hautausmaalla oon ja sit ku lähen pois Suomesta ni saatte helteet... ja sit Malesiaski sataa. Oon oikeesti nähny tästä nii paljo unia että en voi enää ajatella toisella tavalla.

Kuitenkin päätin tässä kesäloman kunniaksi pistää vähä rahaa palamaan ja tilasin taas vähän BB-stuffia kpoptownista... oon kohta joku kanta-asiakas!